Jouluiloa jokaiselle

Aamukierros metsäpoluilla kehä ykkösen sisäpuolella on tuonut kaivattua ryhtiä etätyöpäiviini. Sen lisäksi se on tehnyt särön uutisten synkkään maailmaan.

Kohtaan aamuisin lapsia, joilla on hauskaa. On keppejä heitellä ja miekkailla, tilaa ajaa kavereita takaa ja poiketa polulta. Lumentulo on tuonut mahtavan riehakkuuden lapsijoukkojen jo entisestäänkin kiemuraiselle koulutielle.

Mietin, miten ehtivät oppitunneille samalla, kun iloitsen näkemästäni: leikkivistä lapsista matkalla kouluun yksi reppu selässään, toinen omaansa perässä vetäen ja kaikkea siltä väliltä.

Elämämme on maailman tilanteen vuoksi saanut vakavamman sävyn. Entiseen ei ole paluuta. Turvallisuuspoliittisten ja elonkehää uhkaavien asioiden rinnalla mietimme sitä, miten pääsemme talven yli, jos huonoja asioita toteutuu lisää.

Syöpäpotilaita aiheellisesti huolestuttaa muutosten ja säästöpaineiden alla olevan sairaanhoidon tulevaisuus.

Minulle kotilähiöni lapset ovat tuoneet toivoa, koko maailma ei olekaan mullin mallin; tavallista arkea ylläpidetään edelleen, ja lapset osaavat vielä leikkiä.

Tulee siis luottaa myös siihen, että löydämme keinoja pärjätä nyt ja selvitä sittenkin, jos tilanne vielä huononisi. Ja osaamme ohjata yhteiskuntaa niin, että vakavasti sairaat ihmiset saavat tarvitsemansa hoidon myös tulevaisuudessa.

Joulun sanoma on, että hyvyydellä, kauneudella ja totuudella on sijaa maan päällä.

Jouluiloa, hyvää juhlaa toivottaen,
Minna Anttonen

 

Kuva: Lydia Matzal/Unsplash