Näin selätin syövän

Minulta leikattiin peräsuolen syöpä 22.-30.12.2002 Meilahden sairaalassa. Olin hyvässä hoidossa, myös Heinolan terveyskeskuksessa olen saanut hyvää hoitoa.

Sen jälkeen joka uudenvuodenpäivänä kiitän lääkärihoitajia ja yläkerran Herraa lisäajasta, jota nyt on jo kertynyt yli 20 vuotta. Seuraavassa kerron syitä selviämiseeni.

Ennen leikkausta lääkärit pyysivät minut neuvotteluun. Heillä oli puhdas ruutupaperilehtiö mukana, johon he piirtelivät eri vaihtoehtoja siitä, mitä leikkauksessa voi tapahtua.

He esittelivät myös eri hoitomuotoja ennen ja jälkeen leikkauksen, joita he perustelivat ulkomaalaisilla tutkimustuloksilla. Kaikkien vaihtoehtojen kohdalla kysyttiin minun mielipidettäni.

Minulle kerrottiin myös avanteesta, että sen laitto väliaikaisesti ei olisi pakollista, mutta se auttaisi paranemista. Hyväksyin ehdotuksen.

Avanne poistettiin puolen vuoden jälkeen. Silloin ihmettelin neuvottelun tarpeellisuutta ja minun mielipiteideni merkitystä. Nyt ymmärrän, tällä tavalla minut saatiin mukaan tervehdyttämisprosessiin.

Tavoitteita, vertaistukea ja liikettä

Leikkauksen jälkeen lääkäri kertoi, että viiden vuoden päästä tutkimusten mukaan puolet on haudassa, joilla on samanlainen syöpä.

Minä sanoin, että olen siinä puolikkaassa, joka selviää. Lääkäri totesi, että se on minun korvieni välissä niin. Hän tarkoitti positiivista elämän asennettani. Sanoin, että asia sovittu.

Leikkauksen aikoihin ensimmäinen lapsenlapseni 3-vuotias. Päätin, että haluan nähdä, kun hän menee kouluun. Kun se toteutui, halusin olla hänen rippijuhlissaan. Kun sekin toteutui, halusin nähdä, kun hän valmistuu ammattiin, ja sekin on toteutunut.

Seuraavana haaveena on olla hänen vihkiäisissään. Uskon, että sekin tavoite toteutuu. Tyttö on 22-vuotias ja seurustelee ihanan poikaystävän kanssa. Vakavan sairaudenkin kohdatessa ihmisellä pitää olla tavoitteita, silloin elämä kantaa.

Uskon, että selviytymiseeni vaikutti myös raparperi-koivunmahlamehun juonti viiden vuoden aikana joka aamu. Terveellinen ruokavalio, ei punaista likaa, salaattia paljon ja alkoholia minimaalisesti.

Vertaistuki oli myös korvaamaton.

Olen syntynyt Suomen Urheiluopistolla, Vierumäellä, ja se on kannustanut minua liikkumaan ja urheilemaan koko ikäni. Armeijassa Cooperin testissä 3300 metriä ja vielä 50-vuotiaana 3000 metriä. Tällä hetkellä sauvakävelyä noin 10 kilometriä per päivä.

Näillä keinoilla olen syöpäni selvittänyt, ja elän normaalia eläkeläisen elämää 77-vuotiaana.

 

Kuva: Robert Wnuk/Unsplash